lauantai 3. lokakuuta 2015

Lyikkärinä

Alkuvarreltaan pitkän ja hoikan puoleinen,
varsin hyvin istutettu kokonaisuus.

Kumipäisenä ja sopivan kulmikkaana,
jopa silmiinpistävän 
krumeluurattuna
niillä samoilla kulmilla nähty.

Tylsemmästäkin terästä irronnut 
sanailu tai piirrosjälki
saattoi saada porukat jälkipolvilleen, 
niin ilon kuin ihmetyksen merkeissä.

Sitä uudenkarheutta,
kun Teroitinta,
ikiaikaista perhetuttua 
oli käyty tervehtimässä.
Sitä piipahdustuliaista, 
terävyyttä tulevaan.

Vielä syntymävarren kutistuttua 
jo lähes alamittaan,
pelkällä minimitan päädyllä 
saattoi luistella lutzit, 
flipit ja tulpit
aina liukuen 
ennen näkemättömään 
vapaatanssiin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti