sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Herkkuhetki

Ruoka ei ollut kai minkään mittapuun kummoinenkaan, mutta
tuulesta yllättäen tempautunut 
Ystävä 
toi heti kättelyssä kaivattua seuraa lisämausteeksi.

Jutun juuressa jo maisteltiin 
suussasulavien lauserakenteitten rikkautta ja
taiottiin laimeat mielenkiisselit entistä aromikkaimmiksi.

Mitäpä siitä,
 jos viini olikin väljähtäneen korkkiintunutta,
pannulla paistunut sitkeydellään leukaperien lujuutta haastava, 
sillä hytkyen sulavasti humalluttiin muistojen mureudesta,

yhä uudelleen yllätyttiin ainutkertaisten,
pehmeänkermaisten hetkien 
taivaita hipovasta jälkimausta,
ähkyyn asti kyllästettiin itsemme 
taiteen hohtavilla helmillä,
kooten niistä ikuisen, 
katkeamattoman helminauhan.

Napsittiin parhaimmat palat iloa eloomme,
kuin leivostarjottimelta
- vartavasten houkuttelevasti esillepantuina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti