Viikon päivät siinä oli mennyt ihmetellessä,
kun ei edes vinttejä saatu pimeiksi.
Viimeinen virkeä muistikuva oli
lamppukauppavisiitti
ja sinne huolella mukaanmuistetut
lumenit ja kantamallit.
Kaavailtua aikaspaljon kirkkaampi valo,
yöt sun päivät,
oli jo läpeensä aavistus
suoranaisesta paistattelusta.
Valaisevin oivallus olikin
tarkistaa kantaosan lisäksi
oikea valomalli:
kauppakassiin oli jukupliut eksynyt
parrasvalot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti