ja tulenpalavasti halusi palata juurilleen.
Vielä ennen aamuauringon nousua
tähtäimessä maihinnousu Normandiaan,
pikavauhtia juosten
kohti iki-ikävöityä kotiporttia.
Kaikki ne kotoisat äänet,
tuoksut, tervehdykset ja
muistot näkymistä
- onneksi ennallaan.
Suuri, tuttuakin tutumpi omenapuu,
kaikessa mehevyydessään,
taivutti hyväryhtisen runkonsa ja
kymmenin notkein oksin ja sormin
kumartui lujasti ja lämpimästi kättelemään.
Vast'ikään havahtuneet
ilonkiljuivat korvia huumaavasti,
päärynäpiiriinsä tiiviisti sulkien
sydänystävän.
Siiderin siveä pikkusimahdus -
tervetulotoivotus
omalla vaivihkaisella tavallaan.
Usein oli saanut olla hieman varpaillaan.
Miten autuasta nyt oli olla kotona,
olla täysin häpeilemättä
oma kullanhohtoinen itsensä:
makea, karvas sekä hapan
sulassa sovussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti