Että jotain voikin haluta niin,
jotta päässä ihan sumenee ja
mielensunkielet
hajoavat tuhannen pirstaleiksi,
mistään ei tule niinmitään,
jotain olennaista puuttuu,
yksi vaivainen sekunti on yhtä kuin
riutumisen ikuisuus,
mikään muu
ei tunnu sen siltäkään miltään.
Vaikkapa nyt tämä Maurin päähänpinttymä,
entistäkin ehompi saha:
kevytkäynnisteinen,
kyljessäpä tietty se ketjun kiristys,
lenkkiä juuri sopivan prikulleen,
laipassa ihannepituus,
painoindeksi kohdallaan,
harvinaisen alhainen tärinä,
tarkka käsiteltävyys,
tehokas ja kuin tehty
suhteellisen paljon sahaavalle,
Maurille.
Repikääny jätkät se sieltä pöllipinon päältä!
Elämä jatkuu.